Palautuminen on parasta, mitä voit antaa itsellesi.

24.01.2021

Ensiksikin. Älä pysähdy. Pysähtyminenhän tarkoittaisi kaiken loppumista, kuolemista. Joogaa, siivoa, leivo, aja autolla, kirjoita, tee käsitöitä, neulo sarjatuotannolla vaikkapa islantilaisneuleita, kuten käsistään taitava äitini tekee, tee mitä haluat, kunhan tekemisesi antaa sinulle tilaa stressittömyydelle ja on sellaista, jossa tunnet lepääväsi. Tärkeintä on, että et pysähdy mitenkään muuten kuin sen tekemisen äärelle, mitä juuri siinä hetkessä teet ja että se tuottaa sinulle hyvää mieltä. Mielihyvähormonit virtaavat kehossasi ja palaudut. 

Palautumisen kuuluisi olla suorittamisesta vapaata aluetta - kiireisenäkin. 

Ihmisellä on luontainen taipumus pyrkiä kohti tasapainotilaa, balanssia. Balanssista puhun jatkuvasti asiakkailleni. Palautuminen on stressin vastavoima. Se on tila, jonka aikana energiatasosi kuuluu täyttyä. Palautumisesta ei kannata ottaa stressiä, sitä ei voi suorittaa. Jos suorittaa palautumista, suorittaa samalla itselleen stressitilaa enitsestään. Palautumisen kuuluisi olla suorittamisesta vapaata aluetta, kiireisenäkin. Siinä on oltava oman itsensä kanssa siten kuinka on hyvä. Se vaatii joskus opettelua ja asioiden hienosäätöä.  Olen juuri aloittanut työ- ja organisaatiopsykologian opinnot ja olen jo nyt vaikuttunut siitä, että opiskelen juuri sitä, mikä minua syvästi kiehtoo ja kiinnostaa. Se jo itsessään on palkitsevaa. Mutta että kuinka kompleksinen ihmisen mieli onkaan? Se se vasta kiinnostavaa ja monimutkaista onkin. Tässä asiassa haluan viipyillä.

Kompleksinen mieli


Heijastan ajatukseni siihen, mikä on valmennustyössäni kaiken ydin. Kuulostelen ammatikseni, miten ihminen voi. Kuulostelen on juuri oikea sana. Jos kysyn asiakkaaltani, "Miten sä voit?", saan useimmiten ensin vastaukseksi "ihan hyvin". Sitten "kait". "Kait" tulee kai siitä, että katson kysyvästi, olen hiljaa ja odotan, että jatkoa seuraa. Ikään kuin minulla olisi parempi tieto asiasta. Ei ole. Hiljaisuus avaa portin syvälliselle ajattelulle. Se on hyvä alku kohti tavoitetta, jonka asiakkaani on itselleen valinnut. Työni ei ole terapeuttina olemista. Siihen haluan vetää rajan, koska en ole terapeutti. Siihen olen vetänyt rajan myös opettajan työssäni. Opettajat eivät ole terapeutteja, vaikka monesti siitäkin voisi olla rutkasti hyötyä. Kait voin hyvin. Kait voisin tehdä jonkin muutoksen, jotta voisin paremmin. Kait mä nyt nämä asiat tiedän. Niin monesti olen kuullut tämän biisin. Niin monesti myös asiakkaani on kuullut itsensä tuottamana tämän biisin. Miksi ei sitten tapahdu sitä, mitä pitäisi? On turvallisempaa valita se, miten ennenkin on toiminut. On turvallisempaa valita se, miten ennenkin on ajatellut. Siinä ollaan kompleksisen mielen kanssa tekemisissä. Mieli sanoo muuta ja teot muuta.

Pienet muutokset lähtötilanteessa voivat tuottaa sellaisia vaikutuksia, joiden ei tiennyt olevan edes mahdollisia.

Tärkeimmät mielen kompleksisuudet liittyvät jatkuvan muutoksen tilaan. Jos jokin on varmaa, niin muutos on varmaa. Kompleksisuuden lainalaisuus on kiehtovaa. Se ei ole taikuutta vaan puhtaasti tieteellisesti osoitettua faktaa. Pieni muutos tuolla aiheuttaa muutoksen täällä. Tämä käy järkeen. Se käy järkeen, vaikka sitä onkin vaikea uskoa. Miten pieni mikromuutos voisi vaikuttaa oikeasti mihinkään suurempaan? Tämä on se kohta, joka on valmennustyössäni kaikkein keskeisin. Älä muuta kaikkea. Muuta jotakin, muuta se pienin yksittäinen asia ja tee siitä rutiini. Hyvinvointiasioiden kanssa se on näin. Työasioiden kanssa se on näin. Omien tavoitteiden saavuttamisen kanssa se on näin. Unelmien saavuttamisen kanssa se on näin. Onko jokin asia, minkä kanssa se ei olisi näin? Uskallan väittää, ettei ole. Jauhalihakastikekin maistuu eriltä, jos muuttaa jonkin pienen yksityiskohdan muutoin tuttuun ohjeeseen. 


Pienet muutokset lähtötilanteessa voivat tuottaa sellaisia vaikutuksia, joiden ei tiennyt olevan edes mahdollisia. Vaikutukset ovat useimmiten vieläpä laajoja, koskettavat monia elämän osa-alueita. Mieti nyt! Siis pieni muutos omassa toiminnassa tai ajattelussa, aiheuttaa ennustamattomia muutoksia laajasti. Mahtavaa! Myönteisissä kokemuksissa se on mahtavaa. Yksi myönteinen kokemus kasvattaa muitakin myönteisiä kokemuksia. Hyvä kasvattaa hyvää. Valitettavasti myös paha kasvattaa pahaa. 


Olen ottanut tavaksi tehdä aamuisin tiettyä joogasarjaa. Se on itseni kehittelemä ja varsin lyhyt, mutta samanalaisena liikesarjana toistuva. Kulutan siihen aikaani noin 10 minuuttia joka aamu. Olen tehnyt tätä viime keväästä alkaen. Aloitin säännöllisen aamujoogailuni puhtaasti kipeän selkäni takia. Huomasin sen positiiviset vaikutukset selkääni välittömästi. Samalla tuo rutiiniksi muodostunut lyhyt aamujoogani toi elämääni muutakin. Se toi mieleeni tasapainoa. Se pakotti minut pysähtymään käsillä olevaan hetkeen joka aamu ja miettimään asioita. Se pisti ajatuksiini, toiveisiini, tavoitteisiini ja unelmieni toteuttamiseen vauhtia. Se auttoi ajattelemaan asioita monipuolisemmin. Joogako sen teki vaiko se, että jouduin asanoissa kertakaikkiaan viipymään, pysähtymään, kuuntelemaan kehoani, mitä se minulle kuiskii, siis palautumaan. Kumpi tahansa, muutoksen vaikutukset ovat olleet vain hyviä. Eikä se muutos suinkaan ole pysähtynyt, koska ei se pysähdy, jos se pysähtyy, ihminen kuolee pois.